Muutama sana minusta

Seija Vilén

Työ

Kirjailijan työ on kutsumusammattini. Se on työtä, jota olen halunnut tehdä aina; lapsuuteni haaveammatti, joka toteutui. Esikoisromaanini, Mangopuun alla, julkaistiin vuonna 2010 ja toinen, Pohjan akka, keväällä 2012. Niiden välissä ilmestyi keittokirja, Sormet sahramissa. Ruokaa ja kirjoja Intiasta. Tällä hetkellä kirjoitan kolmatta romaaniani. Vierailen mielelläni kirjastoissa, vanhainkodeissa, kouluissa ja muualla puhumassa kirjoistani ja kirjoittamisesta.

Elämä taiteilijana Suomessa tarkoittaa usein sitä, että pitää olla myös toinen ammatti, jotta perheelle saa ruokaa pöytää. Tiedän, millaista on elää pätkätöiden varassa ja elää pienilllä tuloilla. Olen kuitenkin onnekas: sairaanhoitajana olen löytänyt töitä hyvin ja päässyt lähelle ihmisten arkista elämää, heidän kipujaan ja ilojaan. Jalat pysyvät maassa ja silmät auki. Kunnallisvaaliehdokkaaksikin lähdin vuonna 2012 pitkälti sen vuoksi, että näin tuossa työssä niin paljon ja halusin päästä vaikuttamaan yhteisiin asioihin laajemminkin. Kirjailijana olen ottanut kantaa ja herätellyt tunteita sanojeni avulla, sairaanhoitajana auttanut yksittäisten potilaskohtaamisten kautta. Politiikkaan osallistuminen voisi antaa mahdollisuuden vaikuttaa suurempiin rakenteisiin ja ihmisten arkea vaivaaviin tai helpottaviin asioihin.

Perhe

Vapaa-aikani vietän mieluiten rakkaitten ihmisten seurassa. Minulla on kolme lasta ja toisessa kaupungissa asuva kumppani. Lapsiperheen arki on tuttua niin yhdessä toisen vanhemman kanssa, yksinhuoltajana kuin etävanhempanakin. Perhe voi mielestäni muodostua monella tavalla - tärkeintä ei olekaan perheen malli vaan se, että kaikilla on kotona hyvä olla. Moninaisuus on rikkaus. Itsekin olen elämäni aikana saanut olla jäsenenä varsin monenlaisissa perheissä: ydinperheessä, sateenkaariperheessä, uusioperheessä, useamman sukupolven yhteistaloudessa, useamman aikuisen yhteisössä ja ainoana aikuisena lasten kanssa.

Vähemmistöt

Monikulttuurisuus on minulle arkipäivää. Kaksi vanhempaa, jo täysi-ikäistä lastani ovat puoliksi intialaisia ja heidän ensimmäinen kielensä on englanti. Sen takia myös kielivähemmistöjen asiat ovat lähellä sydäntäni - ja toki myös siksi, että työskentelen osa-aikaisesti ruotsinkielisessä hoivakodissa Espoossa.

Myös HLBT-väestön kysymykset ovat minulle merkityksellisiä, koska kolmas lapseni syntyi sateenkaariperheessä. Ylipäätäänkin uskon, että ihmisten välinen tasa-arvo edistää kaikkien hyvinvointia.

Koti Espoossa

Asun lukioikäisen poikani kanssa pienessä vuokrakaksiossa Tapiolassa, mutta olen asunut muissakin kaupunginosissa: Olarissa, Eestinlaaksossa, Karakalliossa. Jokaisessa kodissani olen oppinut arvostamaan sen kaupunginosan hyviä puolia ja toisaalta kohdannut myös ne haasteet, joiden kanssa ihmiset siellä painivat. Tasa-arvo tarkoittaa myös alueellista tasa-arvoa.

Kaiken tämän kerrottuani olen kuitenkin sitä mieltä, että ihmisen ei välttämättä tarvitse kokea kaikkea pystyäkseen puolustamaan muita. Täytyy vain osata asettua toisen ihmisen kumisaappaisiin, mokkasiineihin, korkokenkiin tai mihin kengänröppösiin nyt milloinkin. Haluan ajaa esimerkiksi omaishoitajien asiaa, vaikka en ole koskaan itse ollut omaishoitajana. 

Miksi Vihreät?

Olen ollut Vihreiden jäsen useita vuosia ja useammankin ehdokkaan (Eeva Honkanummen, Tiina Elon, Anna Moringin, Pekka Haaviston) tukiryhmässä eri vaaleissa alkaen vuodesta 2003, jolloin muutin takaisin Suomeen. Vihreiden arvot ihmisoikeus- ja ympäristökysymyksissä sekä palveluiden suunnitteluun liittyvissä asioissa vastaavat parhaiten omiani.

Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa olin ehdokkaana Espoossa. Lyhyellä, pääasiassa tähän blogiin perustuvalla kampanjalla 74 ääntä oli nöyrää ihmetystä aiheuttanut tulos. Kiitos! 

Vaalitavoitteistani ja lupauksistani olen kirjoittanut aiemmin tässä blogissa.