tiistai 9. lokakuuta 2012

Yksilön vastuu itsestään


Mitä tuonkin hienon sanan taakse kätkeytyy? Omavastuu.

Omavastuu on sitä, että maksetaan, korjataan ja hoidetaan itse. Pienen kunnan johtaja täsmensi: "Pitäisi uskaltaa nostaa keskusteluun yksilön vastuu itsestään ja läheisistään. Tässä hyvinvointiyhteiskunnassamme vastuu on liiaksi siirretty yhteisön harteille."

Hetkinen. Yhteisö? Eikös juuri tuon yhteisöllisyyden puolesta ole paukutettu rumpua oikein kaksin käsin? Miksi yhteisöön tukeutuminen onkin nyt huono asia?

Totta kai meidän pitää välittää toisistamme; kulttuurimme on usein liian yksilökeskeinen emmekä ole tottuneet "kantamaan vastuuta" muista kuin läheisimmistä omaisistamme, jos heistäkään. Mutta kun moiset kunnanjohtajien puheet vain vahvistavat tätä yksilökeskeisyyttä. Minun mielestäni kunta on ihmisten muodostama paikallinen yhteisö. Sen pohjimmainen tehtävä on pitää huoli omistaan. Sen pitäisi olla yhteisö, jonka kuntalaiset kokevat omakseen ja jonka päätöksentekoon he voivat ja saavat osallistua. 

Tietenkin kannatan vapaaehtoistoiminnan vahvistamista, monestakin syystä. Paikallisten pienverkostojen toimintaa tulisi tukea, olipa kyseessä sitten jonkin alueen naapurusto tai vaikkapa perhe. Kommentit yksilön vastuusta saavat minut silti ärtymään. Niiden taakse kun piiloutuu usein kelmi motiivi: hoitakoot kukin omat asiansa miten parhaiten taitaa ja kerjätkööt köyhät almuja, omapa on häpeänsä. Omavastuuta, omavastuuta.

Se saa, kenellä on varaa maksaa.

Tuntuu siltä, että tavallisen ihmisen arki on monelle käsittämätön asia. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti