Kirjoitin jokin aika sitten Kirjailijablogiini lyhyen jutun siitä, mitä 0,5 hoitajaa yhtä vanhuspotilasta kohden käytännössä tarkoittaa. Sain paljon palautetta: monet kiittelivät rautalangan väännöstä.
Ensisilmäyksellähän tuo puolikas numero vaikuttaisi hyvältö määrältä - jokaisella vain kaksi potilasta hoidettavana! Mutta kun laitoshoidossa olevat vanhukset eivät tarvitse hoitoa vain virka-aikana maanantaista perjantaihin. Oikeasti desimaalilukujen taakse piiloutuu esimerkiksi tällainen mitoitus:
16-paikkainen dementiakoti mtoituksella 0,5 tarkoittaa kahdeksaa täyttä työpäivää tekevää hoitajaa.
Kahdeksan hoitajaa tarkoittaa 8x5 työvuoroa viikossa.
Tuosta 40 vuoron "pankista" on ammennettava aamu-, ilta- ja yövuorot.
Lopputulos?
Maanantaista perjantaihin aamuissa 3 hoitajaa, viikonloppuaamuissa 2.
Iltaisin 2.
Öisin 1.
16-paikkainen dementiakoti mtoituksella 0,5 tarkoittaa kahdeksaa täyttä työpäivää tekevää hoitajaa.
Kahdeksan hoitajaa tarkoittaa 8x5 työvuoroa viikossa.
Tuosta 40 vuoron "pankista" on ammennettava aamu-, ilta- ja yövuorot.
Lopputulos?
Maanantaista perjantaihin aamuissa 3 hoitajaa, viikonloppuaamuissa 2.
Iltaisin 2.
Öisin 1.
Monissa paikoissa tämä on jo nyt todellisuutta, ja sen alle harvoin
mennään. Kokemuksesta voin sanoa, että ainakaan dementiakodeissa tämä ei
ole riittävä määrä. Jokaisen asukkaan aamupesuihin kun menee helposti
20 minuuttia, osa on kahden hoidettavia. Viikonloppuaamuna kaikki on
toivottavasti pesty lounaaseen mennessä. Aivan turha ihmetellä, miksi
asukkaat eivät pääse ulkoilemaan. Hoitajilla kun on paljon muutakin
työtä päivän mittaan kuin asukkaiden aamu- ja iltapesut.
Mitä hoitajapulalle ja hoidon laadun turvaamiselle olisi tehtävä? Ei riitä, että revitään puolikkailta hoitajilta mehut irti ja sormi pystyssä muistutetaan sydämellä hoitamisen tärkeydestä. On oltava myös riittävästi käsiä.
Vakansseja
pitää perustaa lisää. Hoitajat tulevat mielellään töihin sellaiseen
paikkaan, jossa on riittävä hoitajamitoitus, koska tietävät, että voivat
siellä tehdä ammatillisesti eettistä työtä ja aikaa jää
työn kehittämiseenkin.
Rekrytointia pitää kehittää. Työpaikoista on tehtävä niin puoleensavetäviä, että hoitajat haluavat tulla töihin. Hoitopaikassa on oltava riittävästi avustavaa henkilökuntaa, jotta hoitajat voivat keskittyä omaan työhönsä, ja työhyvinvointiin on panostettava muun muassa työnohjauksen avulla. Mahdollisuus omien työaikojen räätälöintiin on aina vahva valtti.
Julkisen liikenteen pitää toimia. Monet hoitajat ja sitäkin useammat alan opiskelijat kulkevat töihin bussilla tai junalla. Pääkaupunkiseudulla on hoitoalan hommia tarjolla niin paljon, että harva viitsii lähteä vaikeiden kulkuyhteyksien päässä olevaan laitokseen töihin. Jos bussit kulkevat tiheään ja oikeisiin aikoihin, työpaikalle pääsee ajoissa ja sieltä kotiinkin inhimilliseen aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti